Näin tipatonta aikaa viettäessä tajuaa sen, miten paljon elämästä onkaan tuhlaantunut turhaan häröilyyn. Nyt on ilmassa omituisia sunnuntaienergioita ja mitä ihmeellisimpiä päähänpistoja varsinkin kotihommissa.

Ensinnäkin olen jopa siivonnut kaappejani. Niinkin hyvin, että löysin pornolehden. Siis tissiraamatun. Siis pillusiionin. Siis Jallun (en mä tiada niiden muiden nimiä, Lollo? Nude? Biatch?)  Uskokaa tai älkää se ei oo mun oma. Mä olin kyllä sen jossain harvemmin ilmenevässä siveellisyyspuuskassani vuonna 2004 laittanu rullalle ja heittäny kaapin perälle. Se oli ollu rullalla 4 vuotta, melkein räjähti käsiin. Niinkuin niiden lukijoilla on kait tapana. Silloin sen kaapin perälle heittäessäni tiesin, että se päätyy jossain vaiheessa lehtiroskikseen, miksei sitä voinu heti sinne heittää? Oliko se just se tärkee numero? Olikohan mulla joku tunneside pornolehteen? Onko säälittävää jos on tunneside pornolehteen? Se ainaki unohtu nopeesti. On se kumma, ku ei heti voi luopua tavarasta. Aikojen kuluttua siivouspuuskan jäljiltä se lähtee menemään. Pornolehti oli odottanu 4 vuotta tuomion Päivii. No sitä ei enää ole, se on Franzéninkadun 22 talon sisäpihan roskiksessa. Ostaako niitä enää kukaan, kun kaikilla on intärnätti ja siellähän on pornoo! Tiedättekste siis niinku pornoo! NOUUUU!!

Toiseksi Unski heräs eloon. Unski on Kekkosta läheisesti muistuttava sarjakuvahahmo. Se ei oo mitenkää julkinen eläin, sitä ei oo painettu koskaan. Unskin elämästä on piirretty varmaan kymmenen aanelosta. Yleensä ne on n. 3 kuvan sarjoja. Ne on Peräläs vihreessä mapissa ja varmaan jossain varastossa. Unski on vähän yksinkertainen, se vihaa karvoja. Sen takia se heräski monen vuoden unestaan, koska sillä oli kasvanu jalkoihin säärikarvat. Mulla on nyt aikaa olla luova ja miettiä mihin Unski päätyy karvanpoiston jälkeen. Ehkä Munsalaan. Tiättekste, naisiin.

Kolmanneksi allekirjoittaneen loppumaton läsnäolo kotona, hyväntuulisuus ja järkevyys on myös aiheuttanut sen, että mun elämänkumppani Mr. Bauknecht on selvästi hyrissy tyytyväisemmin. Jotenki ei oo ollu enää mitään välikohtauksia, että se olis tarvinnu happee tai niinku ulkoilmaa. Sen ei oo tarvinnu tulla johto jalkojen välis kotiin. Meillä menee hyvin! Ottaen kuitenkin huomioon, että se ei oo koskaan sanonu mulle mitään, se on jääkaappi. About valkonen ja se välillä stressaantuessaan puskee ruostetta pinnalle (yleensä sillon kun en oo kotona). Mut nyt seki vaiva on loppunut. Se taitaa vähän digata meikäläisestä.. Mä palkitsin sen sit tänään kevyellä jugurttipiirakalla. En muista koska olisin leiponu viimeksi, kun ei oikein napeksi isot piirakat, jotka ovat yleensä epäterveellisiä. Mut nyt tein kevyen ja siltikin koin huonoa omaatuntoa "epäterveellisestä tekeleestä". Pakotin Annikan ja Samun kylään, jotta saan syötetty sen niille, ellei Mr. Bauknecht vedä sitä sisuksiinsa. Mä otin jo kaks isoo palaa ja tiistaisen 26 kilometrin pikajuoksun jälkeen en oo tehny mitään liikuntasuoritteita lukuunottamatta kävelyitä töihin Ruoholahteen ja takas, joten ne kaksi oli jo liikaa. Pakko saada kylään jotain viattomia, joille tarjota sitä. Sorry Annika ja Samu. Mulla falskaa toi kristillinen piirakkakasvatus. Arvosana siinä ei ollu lähelläkää kymppiä.  

Mut joo elämä hymyilee ja on hyvä olo. Torstaina oli sellanen "1PäiviViikossaOnOltavaVittuuntunu,JottaElämäOnMuinaPäivinäIhanaa" -  päivä. Mut ne päivät on mulle normaaleja. Tänään mua itketti Janne Ahosen dokumentti ja juutuubista katotut Frendit-sarjan best of scenes klipit. Minäkö muka tunteellinen! PÖH! Enhän oo ees puhunu sanaakaan mun elämänkumppanille!

 
Himailtaa vietellen, Budapestin reissua ja Hanskin valloittavaa skumppaseuraa odottaen,

Päikkä