Mitä tapahtuisi jos saisi elää toisen elämän. Lähtö olis sama, mut pieni suunnanmuutos tai erilainen valinta vois viedä elämän eri säikeelle ja sitä mukaa eri suuntaan. Tähän 30-ikään mennessä erilaisia suunnanmuutoksia olisi varmastikkin tapahtunut jo niin paljon, että kahta elämää ei voisi verrata ja ne olisivat tyystin toisistaan poikkeavia. Valitsisiko sitä toisin? Jälkiviisaus on sairaus sanon. Tai syyttäminen itseään siitä mitä tuli valittua. Tietty nyt jos valitsi täysin päin persettä, niin silloin voi vaan syyttää itseään.. Valinnathan tehdään aina senhetkisen olon ja sillä hetkellä saatavilla olevaan tietoon nojaten, eikä jälkikäteen ilmenneet asiat pitäisi vaikuttaa siihen millanen katumus on väärästä/oikeasta valinnasta.

Mä en oo vissiin todellisuudessa koskaan halunnut seurustella, jos oon seurustellu se on ollu sit se renttu ja jumalattoman vaikee tapaus. Liian vaikeeta ollakseen hyvää ja sitten mennäänkin jo mettään. En mä oo pohjimmiltaan halunnu minkää onnistuvan. Tein varmaan tahalteen vääriä valintoja. Toisekseen mä en nuorempana olisi pystyny sitoutumaan, en mä uskaltanu. Mä aattelin että sitte syssymmällä. Enkä mä uskaltanu lähestyä sellasia, jotka olisivat oikeasti ihmisiä ja oikeita ja tosissaan. Ettei vaan mitään sattuis. Mulla ei oo pokkaa antaa itseään toiselle avoimena. Tai silloin se en ainakaan ollut minä. Mä oon tehny vääriä valintoja, mä oon sulkenu silmäni mieluummin kuin edennyt. Kamalinta on se, että mä oon tajunnu asiat aivan liian myöhään. Taaksepäin ei ole palaamista, en voi painaa takaisinkelaamisnappulaa. Ei sellasta ole tässä mankassa.. Silloin kun olisi ollut tilaisuus, jätin käyttämättä. Liian hapokasta.

Mutta sitten taas toisaalta. Päätökset ja valinnat tehdään senhetkisen fiiliksen mukaan. Uskon myös siihen että asia jonka on tarkoitus olla joskus toisin se on. Asiat selkiintyy joskus suuntaan tai toiseen. Siihen tarvitaan kait kärsimystä ja kykyä olla tyytyväinen nykyiseen itseensä ja ympärillä olevaan. Omassa itsessä kun on se isoin työsarka. Osaltaan ihminen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Se kuullostaa karulle, mutta näin se on. Lopun elämää ei voi olla vihainen tai syytää muita. Viha kääntyy itseään vastaan ja negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta. Minä, Päivi Maria Sirkan&RaimonTyttö Rintamaa, lupaan olla avoimempi, positiivisempi, Päivimäisempi. Minä en lähde enää karkuun kuin vain vähän. Yritän olla joskus heittämättä kaikkea vitsiksi.

Huomenna on (THANKFUCKINGDUDE) viimeinen työpäivä tältä viikolta, meen kattomaan illalla Saraa. Rauhan Aikaan. Ja nyt mä lähde juoksemaan.