Kolmas viisaudenhampas lähti oikealta alhaalta maanantaina. Operaatio jännitti taas ku pientä apinaa ja hötkyilin junassa koko aamun matkalla Helsingiin. Tulin siis suoraan lekuriin Nurmoosta. Piti käydä nopeesti syömäs jotain perillä ja pestä leegot ja juosta Kallion hammashoitolaan. Täti tiskillä taas sama kuin viimeksi, tädit hyörivät ympyrää (puhuivat paskaa opiskelijaharjoittelijasta) ja Tiina-Riittakin jo tervehti käytävällä. Siellä on kyllä aika ystävällistä porukkaa, vaikka vois kuvitella, että alalla olevat kiristelevät huolella hoidettuja hampaitaan jatkuvasta kiireestä. Toisaalta paikoissa on jo varmaan monta vuotta kärsitty yli puolen vuodenkin jonoja, joten mikäs siinä. Työ ei tekemällä lopu ja kiire ei tunnu enää kiireeltä, se on vaan ihan perusominaisuus.

Ihana Tiina-Riitta kutsui mut ineen. Hammaslekuri Tiina-Riitta on parasta lääkettä hammaslääkäripeloista kärsivälle. Se taputtelee olalle ja rauhottelee ja höpöttelee omia juttujaan. Ei tee pelosta numeroa, niinkuin yksityisellä, jossa respassa saatetaan kovaan ääneen tarkistaa "NIIN, SULLAKO OLI VAAN SE PELKO?". Näin kävi, kun jo puhelimessa aikaa varatessani sanoin että hoitakaa hellästi, minä pelkään kovasti. Respaa oli siis jo ennakkoon infottu. Ja sen jälkeen myös muita odotushuoneessa olijoita.

Tiina-Riitta kyseli viime poistojen parantumisesta ja kirjoitteli jo kaikki paprut valmiiksi. Hoitaja pyysi minut ottamaan ennakkoon jo lääkket. Pelätessäni alan vitsailla. Esim. Jahas, nytkö minä siirryn baarin puolella (ottamaan lääkkeet). Voitte vaan arvuutella mitä kaikkee höpisen Gynellä. Jaa niin alushousutki pitää ottaa pois? Lääkkeet naamaan ja lauteille. Sitten puhuttiin golffista, Kaskisten päiväkotimaksujen poistamisesta ja Närpiön kamalasta ruotsin murteesta på. Sitten taas päädyimme puhumaan itse operaatiosta, viime kerta meni niin että nippa nappa sain suuni auki kun Riitta-Liisa pullautti erittäin helposti kaks viisaudenhammasta pois ja se ei kestänyt kauaakaan. Ei sattunut, ei hirvittänyt. Nytkin sanoin, että teillähän menee valmisteluiden kanssa kauemmin kuin itse operaatiosta että mitä minä täällä nyt jo olen, olisitte kutsuneet myöhemmin. Riitta-Liisaa ja tätiä nauratti ja he kehottivat että voisin olla heidän kävelevä mainoksensa. "Kallion hammashoitolassa viisurit vain pullahtaa ulos!".

No se oli se kaks minuuttia kun homma oli hoidettu. Riitta-Liisaa nauratti. Mun molemmissa alaviisaudenhampais on joku erikoinen sivuvipu. Sellanen ylimääräinen vähän erilleen kasvanut terävä uloke. Riitta-Liisa ei ollut koskaan nähnyt sellaisia hampaita ja kertoi että tää on joku geenijuttu. Minun viisaudenhampaat ovat siis erikoiset ja nyt niistä kolme on jo jossain hampaanpoistolaitoksessa murskaantumassa!

Kolme viisaudenhammasta on nyt poissa, yksi jäljellä. Sitä ei vielä ainakaan oteta pois. Onkohan siinäkin se vipu. Ei vissiin kun vipulliset oli vain alhaalla. Nyt kaikki vipulliset on poissa.

Snif, minusta on vaikea luopua.

Kiitos silti Kallion hammashoitolalle loistavasta hoidosta ja ammattitaidosta. Me likes!